Sivut

torstai 25. joulukuuta 2008

Joulukuu 2008 - Lehtikerppuja jouluksi


 Tänäkään jouluna ei tule vietettyä perinteistä joulua, ei suomalaisittain eikä australialaisittain. Ehkä australialaisittain kuitenkin vähän enemmän, sillä täällä joulusta ei ehkä kuitenkaan niin paljoa stressata kuin Suomessa. Siihen auttaa mukavasti myös ilmasto. Tämä aika vuodesta on kuumaa ja hikistä melkein kaikkialla, joten isompi riehuminen ei ole hyvästä.  Aatonaattona tehdessäni tavanomaisia puutarha-askereitani mm. korjasin talteen satoa syötäväksi - joulussahan on myös aineksia vanhasta sadonkorjuujuhlasta, asia alkoi huvittaa ja päätin esitellä herkkujani taas täälläkin eli tällä kertaa itselleni joulupöytään tekemäni lehtikerpun. Tämä se on ihan oikeaa viherpipertäjän ruokaa, eikö?



Muutama viikko sitten nimittäin löysin sattumalta uudelleen erään kasvin, jonka Nancy on jo muutama vuosi sitten tuonut puutarhaamme, ja joka on ilman sen kummempaa huomiota kasvanut aitojen vierustoilla muiden kasvien seassa. Kasvi on nimeltään Sauropus androgynous, tunnetaan englanniksi nimellä sweet leaf tai katuk. Ainakaan netti ei kerro, onko tuolle suomenkielistä nimeä. Kasvi on yleinen ruokakasvi Kaakkois-Aasiassa, mm. Vietnamissa ja Malesiassa, ehkä Singaporessakin, mutta siellä minä en siihen koskaan törmännyt. Tämän kasvin lehtiä voi syödä sellaisenaan, ne ovat mukavan rapeahkoja, ja maku on hieman makean pähkinäinen. Niissä on paitsi paljon lehtivihreää myös proteiinia, jopa 30 - 50% sekä K-vitamiinia, jota hyvin harvassa kasvikunnan tuotteessa on. Vallan mainiota ruokaa siis varsinkin kasvissyöjälle. Päätinkin sitten alkaa levittämään ja viljelemään tuota kasvia, niin että jatkossa saan siitä enemmänkin ruokaa. Se kasvaa varsin nopeasti ja lähtee alkuun myös pistokkaita.  Niitä pistokkaita olenkin tehnyt ahkerasti, ja totta kai otan niistä lehdet talteen syötäväksi. Normaalisti voisin vain riipiä lehtiä päivän tarpeeksi, mutta nyt panen kerput vihanneksia ja hedelmiä varten tehtyihin säilytyspusseihin ja niissä jääkaappiin. Säilyvät ihan mukavasti viikon-pari. Niitä voi sitten tosiaan napostella raakana tai lisätä ruokiin, mm. keittoihin kypsymisen loppuvaiheessa tai sitten kuten tässä sekä keitettynä että raakana papu-vihanneshöystöön keitetyn punaisen riisin ja tattarin kera.



Kuvassa näkyy myös mango, joita on sentään aika paljon, vaikka huonoa mangovuotta ovat toitottaneet.

Katukia voi siis laittaa ruokaan ihan reilusti. Sen sijaan toinen puu, tai pensas, joka pihalla kasvaa varsin hyvin monen vuoden yrittämisen jälkeen, Murraya koenigii tai Bergera koenigii, currylehti (vai karrilehti?) suomeksi. Se antaa mukavan lisäaromin näille katukin lehdille.



Katukin ja karrilehtien lisäksi puutarha on viime aikoina tuottanut persiljaa, rakuunaa, basilikaa ja muita yrttejä, passionhedelmiä, kurkkuja ja luffaa. Viimeksi mainittua on näinä päivinä tullut todella runsaasti, eli noin 5 kuukautta siementen istutuksesta voi satoa odotella.  Jouduimme kaatamaan myös ison kookospalmun, pihan viimeisen toistaiseksi, ja siitä jäi iso kasa vihreitä kookospähkinöitä, joista saa valkoisen hedelmälihan lisäksi kirkasta kookosvettä, joka on kivennäispitoistä, raikasta kesäjuomaa.



Oman puutarhan sato tosiaankin tulee aika isoissa ryppäissä, joten pitää säilöä. Luffaa aion aluksi pakastaa, mutta sitten ajattelin antaa taas kokeilunhalulleni myöten ja kuorin ne ja marinoin  liemessä, johon olin laittanut maitohappokäytettyä kaalimehua, limettimehua, melassia, valkosipulia ja inkivääriä sekä vähän chiliä. Kolmessa päivässä niihin tuli jo sopiva happamuus ja alkoivat pehmetä, niinpä purkitin ja siirsin jääkaappiin, jossa ne vielä hitaasti käyvät. Maku on varsin mielenkiintoinen ja rakenne mukavan vaahtokarkkimainen. Jouluvieraat saavat maistaa jotakin hyvin erikoista.

No, enpä minäkään totta puhuen pelkkiä ruohoja syö edes jouluna. Tuossa sivun ensimmäisessä kuvassa näkyy myös paketti suosikkijäätelöäni, So Good-merkkistä soija-suklaajäätelöä. Boysenmarja olisi ollut vielä parempaa, mutta sitä ei ollut kaupassa. Ei ollut myöskään minulle kelpaavia pipareita, joita olisin halunnut jäätelön seuraksi ostaa eli ruotsalaisia Annan pipareita, Anna's pepperkakor, joita silloin tällöin kaupassa näkyy, mutta joita en ole ostanut niitäkään sitten toissajoulun. Suomesta lähetettyä, kiitos äidin, suklaata meillä on Nancya varten. Minäkin söisin niitä, ja olisin varmasti jo tuhonnut koko satsin, jos niissä ei olisi maitoa.

Ja joulusaunaa, saunaa yleensäkin, sitä tekee jatkuvasti mieli, ja pihalle pykätty jonkinlainen sauna tai höyrykylpy on edelleenkin pitkän aikavälin tavoitteena. Sitä odotellessa tyydytään korvikkeisiin eli tervan tuoksuun.



Apteekista saa Pinetarsol-nimistä ihmiskehon pesunestettä, joka on tarkoitettu kutisevalle herkälle iholle. Se sisältää puolitoista prosenttia mäntytervaa. Riittävän harvoin käytettynä sen tuoksu tuo minulle niin vahvasti mieleen saunan, että mielikuvitus ha hiostava ilmasto hoitavat loput. Joulusää on todellakin kuuma ja kostea. Ei tarvitse kuin 5 minuuttia heiluttaa lapiota pihalla niin saa samanlaiset hiet pintaan kuin saunassakin.

Joulu on täällä, niin kuin juhannus Suomessa, monille lomakauden alku. Meillekin on tulossa lomalaisvieraita sekä Townsvillestä että Singaporesta. Heidän kanssaan saatetaan pari pienempää matkaakin tehdä tuonne ylös vuoristoon.

Toivotan kaikille miellyttävää ja rauhaisaa joulun aikaa!

P.S. Kävin vielä jääkaapilla kurkkaamassa, että paljonko sillä Nancylla on niitä lokakuussa saatuja synttärisuklaita jäljellä. Ja onhan niitä. Täytyy sanoa, että kadehdin ihmistä, jolla herkut säilyvät noin kauan. Itse olen kyllä sellainen huippuimuri, ettei mikään herkullinen pääse happanemaan.  Ja löytyihän se suomalainen joulukorttikin sieltä jääkaapin ovesta, äidin  viime jouluna kirjoittama vastaanottajana "Nancy, Timo ja kaikki eläimet", niin kuin asiaan tietysti kuuluukin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti