Lokakuu 2008 - Pappa-tunturi, tai sähkömopo ainakin

Ääniblogi taas alkuun.  Tässä pari  lokakuun aikana osittain tehtyä ja postiettua (tumblr) äänitystä.

Ensimmäinen on kooste kokeiluistani ja pähköilyistäni. Olin aiemmin tehnyt videota paljonkin, mutta en ollut paljoa kertoillut kuvatessani enkä jälkeenkään päin lisännyt kerrontaa. Äänityksiä olen tehnyt 10-vuotiaasta saakka, jopa pitänyt äänipiäviäkirjaa C-kasetille 1980-luvulla, mutta kaikki silloinen aineisto on kadonnut johonkin.

Tässä ensimmäinen, yleistä höpinää ja kokeilua eli jään murtamista ja kynnyksen yli kompurointia.

;

Ja tässä sitten niinikään vuona 2017 Youtube-videoksi tehty äänitys. Alkuperäinen on tehty Sonyn Minidic-soittimella ja ulkoisella mikrofonilla.  Kuvat ovat lokakuulta 2008. Kuvissa ja videolla on pääasiana uusi sähkömoponi, joka minulle oli Pappa-Tunturi.

Ja tässä sitten varsinainen blogipostitus:

Banaaninkukkapaistos



Banaania voi syödä jo kukkimisvaiheessa. Violettien lehtien väliin kehittyy banaanien aihioita. Osa niistä, yleensä kukan loppupäästä, jää kehittymättä alun jälkeen, ja tämä osa leikataan Aasiassa pois ja käytetään ravinnoksi. Niin tein minäkin, eli paistoin nuo kellertävät pötkylät pannulla tofun kanssa, lisäsin joukkoon kookosmaitoa ja mausteita, sekä nautin oman puutarhan tomaattien ja rukolan, persiljan ja basilikan sekä itse hapatetun kaalin (tuo vaaleanpunainen, väri tulee punajuuresta) sekä hapankurkkujen kanssa. Nämä banaaninkukat sattuivat olemaan aika kitkeriä, mutta joissain lajikkeissa ne ovat todella makeita. Muuten ne eivät kyllä mitenkään erikoiselle maistu.



Tomaatti vielä taistelee lämpeneviä päiviä vastaan ja pukkaa pientä punaista hedelmää kotitarpeiksi.  Joku saattaa tunnistaa kuvasta myös oreganon, jota kasvaa siinä vieressä.



Luffat venähtivät kuun puolivälissä kun ilman lämpötila ja kosteus alkoivat kohota.



Tässä ehkä parempi kuva noin viikkoa myöhemmin. Tosin emäntä tunnusti, että hän siirsi muutaman kurkuntaimen luffien joukkoon, joten nähtäväksi jää, kummat ne tässä rehottavat.



Myös Nancyn istuttamat pavut ovat kasvaneet ihan kiitettävästi. Aika monissa kasveissa lehdet kellertävät tai rusehtavat. Olisikohan sittenkin enemmän kuumuuden kuin jonkin ravinnepuutoksen ansiota?



Tässä Singaporesta tullut kortti liittyen viime kuun loppuun.

Pappa-tunturi



Minulla oli teini-ikäisenä (ja alaikäisenä) sellainen punainen, pappa-mallinen, mutta  jalkavaihteinen, Tunturi start.  Sillä ajaminen sitten lukioiässä jäi, ja siirryin retkipyörään. Täällä on aina välillä tullut mieleen, miten kätevä kulkupeli se mopo olisi meilläkin. Sen verran otinkin jo selvää jo muutama vuosi sitten, että moottoriavusteisia polkupyöriä on saatavilla, mutta täkäläisten lakien mukaan niiden teho on matalampi eli 200 w, ja sallittu huippunopeus vain 30 kilometriä tunnissa. Tällainen kulkupeli on lain mukaan polkupyörä, joten sen kuljettamiseen ei tarvita ajokorttia eikä sitä tarvitse rekisteröidä eikä ottaa sitä varten liikennevakuutusta. Meidän osavaltiomme Queenslandin lakin sanoo vielä, että polkupyörässä ei saa olla polttomoottoria. Eli toisin kuin muissa osavaltioissa, kirjaimellisesti ottaen, meillä bensamopo olisi moottoripyörä, jonka kuljettamiseen tarvitaan ajokortti. Se olisi siis teknisesti moottoripyörä niin kuin kaikki yli 30 km/h kulkevat muutkin kaksipyöräiset. 

Tässä video, jossa on lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni ajan Tunturi-mopedimainos.

Tämän vuoden elokuussa Nancy halusi ostaa minulle sähköskootteri, josta oli nähnyt ilmoituksen lehdessä. Minä torjuin ajatuksen aluksi, ja halusin tutkia asiaa vielä. Paljonhan niistä sähköisistä kulkupeleistä puhutaan, mutta eivät ne vielä ole riittävän kehittyneitä: akut ovat painavia, ja niillä ei kovin pitkälle ajeta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että parempi se on kuin polkupyörä, erityisesti siinä mielessä, että pyöräillessä tulee yleensä niin hiki, että perille päästyä pitäisi päästä suihkuun, eikä se ole aina mahdollista. Ajattelin hankkia sellaisen polkupyörän, jossa on sähkömoottori apuna, mutta tarvittaessa sillä voisi polkea ihan normaalisti.  Oli katsonut netistäkin sopivan mallin, ja Nancyn kanssa lähdettiin sitä sitten koeajamaan ja ostamaan.  Nancy kuitenkin ihastui enemmän skootterimalliin, joten minä päätin antaa periksi, etenkin kun niissä oli isommat akut kuin polkupyörämalleissa.  Ja erityisesti kun minuakin niin viehättää tuo oikea mopon ulkonäkö.



Annoin siis periksi, ja ostettiin oikea mopo. Sillä ei paljoa ajella muuta kuin moottorilla. Hätätilassa voi polkea yhdellä vaihteella niin kuin vanhaa mopoakin, mutta eteen päin pääsee hyvin hitaasti.





Tuossa yllä jälleen ääntä, minun tarinointiani moposta ja lisäksi myös tuon mopon moottorin hurinaa, tai sellaista vinkunaahan se on, melkein samanlaista kuin Helsingin metrojunissa.  (Jos ei yllä näy mitään, tai ei kuulu, voit ladata mp3-tiedoston tästä).



Penkki on todella samanlainen kuin pappa-tunturissa. Tässäkin se nousee ylös, mutta penkin alla ei ole työkaluja vaan se 13-kiloinen lyijyakku.  Vanhasta muistista (tuo tuntsani kulki 1970-luvun loppuvuosina parhaimmillaan yli kuutta kymppiä) tietysti tulee mieleen, että voiskohan tätä jotenkin viritellä. Eurooppalaisessa mallissa on 300 watin moottori, jolla pääsisi neljää kymppiä. Se on varmaan sama moottori kuin tässä, mutta jotain on otettu pois tai laitettu estoja... Tai sitten voisi hankkia eurooppalaisen takarenkaan ja asentaa sen tähän...  No, virittäminen on meilläkin laitonta, joten jätetään vain haaveeksi.



Vanhat pyörät ovat vielä tallella. Tuo Woodstockista tuotu naistenpyörä on kyllä ollut tarkoitus viedä kirpputorille jo ajat sitten.  Hintaa tälle komistukselle kertyi noin 1600 Australian dollaria, mikä päivän kurssin mukaan on noin 830 euroa. Käyttökustannukset ovat parinkymmenen eurosentin luokkaa päivässä (per lataus oikeastaan), ja akun uusimiskustannukset n. 130 euroa vuodessa.  Ja kun rahasta puhutaan, todetaan, että viimeisen kahden kuukauden aikana asuntolainamme korko on laskenut n. 9,1  prosentista n. 7,8:aan, ja vielä on laskua odotettavissa.  Noilla säästöillä sitä jo kivasti mopoileekin.

Ja sähkömopoilun jälkeen sähkötupakalle?

Vasta vähän aikaa sitten luin ensimmäistä kertaa tuotteesta nimeltään sähkötupakka tai elektroninen savuke. Hyvin mielenkiintoinen juttu näin entiselle (muinaiselle) tupakoitsijalle. Nikotiinia, tervaa ja sitä tupakan hajua en kyllä yhtään kaipaa, puhumattakaan siitä hirvittävästä rahan menosta, joka tupakointiin kuuluu. Mutta tuo tekniikka ja tyyli, tulella ja savulla (tässä tapauksessa vesihöyryllä) näprääminen tietysti kiehtovat. Eivät kuitenkaan (ainakaan vielä) sitä vertaa, että vielä olisi moista vekotinta hankkimassa. Meillä sähkösavukkeita ei tietääkseni ole vielä kielletty niin kuin Suomessa on.  Eikä se sähkötupakointikaan ilmaista näytä olevan, enkä sitten loppujen lopuksi tiedä, viitsisikö sitä käytännössä harrastaa.  Mutta en kyllä voi olla ihailematta moisen keksinnön nerokkuutta.




Tämä keittiön tiskialtaassa kuvattu torakka ei nyt varsinaisesti liity tähän eikä seuraavaankaan aiheeseen, onpahan tuomassa lisäväritystä ja kertomassa siitä, että aika hyvin tuo kännykkäkamera pystyy lähikuviin. Torakoita meillä on, ja muitakin eläväisiä aika paljon myös sisällä. Minua ne eivät kovin paljoa häiritse. Täytyy vain pitää huoli, että ruokatarvikkeet ovat tiiviissä purkeissa tai jääkaapissa.  Nancy sen sijaan haluaa tehdä tuholaismyrkytyksen talossa.  


Kuntavaalit

Niitäkin on tullut tiedotusvälineistä seurattua, sekä jälkipyykkiä. Itse en kuitenkaan äänestänyt (olisi pitänyt käydä Brisbanessa sitä varten), enkä edes tiedä, olisinko saanutkaan äänestää. En siis tiedä, onko minulla Suomessa kotikuntaa vai ei, kun en sillä tiedolla juuri mitään tee.  Olen vähän sillä kannalla, että vaikka olisi oikeuskin, en halua, eikä minun "pidä"  sekaantua Suomen politiikkaan liiaksi, koska en asu siellä, eikä ole aikomusta näillä näkymin sinne muuttaakaan. Tuttujakaan ei ollut ehdokkaina kovin montaa, tarkemmin sanoen huomasin kaksi, molemmat liittyvät aiempiin työpaikkohini. Toinen heistä, Jussi Halla-aho, pääsikin läpi Helsingistä, joten onnittelut siitä! Se toinen, niinikään Helsingistä, ei päässyt läpi.


Mutta minä se vain näitä meidän banaaneita katselen, enkä sen enempää kommentoi Suomen kunnallisvaaleja (kuntavaalit vai kunnallisvaalit, näkyy molempia käytettävän, sitä toki välillä pohdin).