Vielä kerran muistutaan, että tämä käärme ei ole myrkyllinen eikä pysty kuristamaan ihmistä kuoliaaksi. Se kyllä puree, mutta purema ei ole kovin kivulias edes. Suurin riski siinä on tulehdusvaara.
Se on ehkä vajaan parin metrin mittainen ametistipyyttoni. Juuri samanlainen, joka tuossa edellisen kirjoituksen lehtiartikkelilinkeissä oli syönyt pienen koiran ja kissan. Tätä kirjoittaessa se siellä vielä toivottavasti nukkuu kunnes illalla herää saalistamaan. Päivän aikana yritetään saada joku pyydystämään se ja kuljettamaan pois.
Ja niin kävi. Vastapäisen naapurin isäntä, Nancyn koiranulkoilutusreissulla tuttavakseen hankkima, kävi sitten ottamassa käärmeen kiinni. Minun avustuksella hän sitten laittoi sen säkkiin ja sitoi suun kiinni. Me Nancyn kanssa kävimme viemässä sen metsään n. 20 kilometrin päähän. Siellä elelköön onnellisena!
Oli tarkoitus oikeastaan tänä iltana osallistua erääseen poliittiseen tilaisuuteen taas vaihteeksi, mutta voikin olla, että menee käärmejahdiksi.
Cairnsiin on nimittäin perustettu uusi toimintaryhmä, joka ajaa kaupunkisuunnitteluun muutosta niin, että tänne rakennettaisiin enemmän pyöräteitä ja saataisiin toimivampi joukkoliikenne.
Esite löytyy pdf-muodossa tästä.
Ensi lauantaina ovat täkäläiset kunnallisvaalit, joten niiden alla ajetaan kaikenlaisia asioita. Tämä asia olisi minulle kyllä erittäin mieluisa, pyöräily kun täällä on todellista hengellään leikkimistä. Harrastin sitä taas pitkästä aikaa viime perjantaina kun Nancy oli sairaana, enkä halunnut hänen lähtevän viemään minua töihin. Ja bussilla matka olisi kestänyt kaksi kertaa sen mitä pyörällä. Niinpä pienestä sateesta huolimatta lähdin polkemaan, pääsin onnellisesti perille ja illalla vielä takaisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti