Sivut

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Maaliskuu 2008 - kesälesken mietteitä Vladivostokista ja kunnallispolitiikasta papaijoiden kypsyessä

Se sitten käärme oli ja meni. Toivottavasti pärjää uusilla asuinsijoillaan eikä joudu kenenkään hyökkäysten kohteeksi. Näytin noita kuvia myös  muilla nettisivuillani. Venäläisillä sivuilla käärme  sai jopa kovasti sympatiaa erään tuttavan 5-vuotiaalta pojalta. Hän sanoi, ettei käärmettä olisi saanut tuolla tavalla roikottaa, kun siihen sattuu eikä se tykkää siitä. Poika perheineen asuu Vladivostokissa, joka on siinä mielessä minullekin läheinen kaupunki, että he ovat samalla pituuspiirillä ja aikavyöhykkeellä. Vladivostok on tuttu  myös vanhoista venäjän oppikirjoista. Sinne ne junat aina menivät. Ja sinne niitä kait menee vieläkin tai nyt täällä ollessa voi sanoa, että Vladivostokista pääsisi junalla melko suoraan ihan Suomeen saakka. Matka kestäisi nopeimmillaan reilun viikon. Vladivostok on vain parin tunnin lentomatkan päässä Japanista, eikä Kiinakaan ole kovin kaukana. Puolileikilläni haaveilen, että joskus voisi tuollaisen viikon-parin junamatkan tehdä. Tulisi ihan itse omin silmin nähtyä minkälainen mammuttivaltio Suomella on itänaapurissa. Sehän ulottuu ihan teiltä meille saakka!

Kartan katsominen on minusta kivaa, ja kiitos Googlen, se käy mukavasti koneella. Alla taas Google Earth-ohjelmasta siepattu karttakuva, joka sijoittaa tämän kirjoituksen paikat maailmankartalle.




Sininen nuoli oikealla alhaalla, siellä on Cairns, paikka, jossa minä nyt tätä kirjoittelen. Suurin osa teistä lukijoista on kuvan vasemmassa yläreunassa punaisen nuolen alla Suomessa.  Mainittu Vladivostok, siis se kaupunki, josta niitä junia Suomeen lähtee, on tuolla keltaisen nuolen alla. Ja sitten tänne meidän kulmille taas. Vihreä nuoli Kaakkois-Aasiassa kertoo siitä, missä Nancy on tällä hetkellä eli lopun maaliskuuta. Siitäpä saadaankin aasinsilta takaisin käärmeisiin. Nancy nimittäin ihmetteli ihan ääneen sitä, että miksi meidän pihallemme ilmestyy käärme aina paria päivää ennen kun hän lähtee Singaporeen. Niin kävi viime vuonna ja niin kävi nyt taas. Nancyn äidin uskonnon mukaan käärme on pyhä, onnea tuottava eläin eikä sitä saa tappaa tai muuten häiritä.  Tuo äiti, siis minun anoppini, on syntyjään muuten aika läheltä tuota keltaista nuolta, Kiinasta. Näkyy siis siellä päin maailmaa olevan suhtautuminen käärmeisiin vähän erilaista kuin punaisen ja sinisen nuolen alla.

Tulipa taas ajateltua, miten kauaksi sitä on tullut ajauduttua. Normaalisti sitä ei huomaa, koska elämä on täällä. Vasta sitten kun pitäisi johonkin lähteä, erityisesti Suomeen, huomaa välimatkan.

Papaijat kypsyvät
  

Banaanisato kahdesta kasvista oli runsas ja herkullinen. Nyt siitä on enimmäkseen jäljellä muisto vain, ja jonkin verran kuorittuja banaaneita pakkasessa.  Niistä aion tehdä talven aikana jäätelöä eli gelatoa: voimakkaalla tehosekoittimellani sekoitan jäätynyttä mangoa ja banaania ja vaikka muutaman mintunlehden.  Nyt banaanien jälkeen ovat sitten vuorossa papaijat. Tosin niitä on kypsynyt omassa puussa pikku hiljaa koko ajan, ja todennäköisesti niitä tippuu tasaiseen tahtiin ympäri vuotta.  Makeita ja raikkata ne ovat tietysti varsinkin tuoreina poimittuina. Aiemmin en kovin paljoa papaijasta välittänyt, mutta pikku hiljaa olen oppinut pitämään niistä. Etenkin kun ne ovat oman pihan lähiruokaa, niin miksipä ei. Ja toinen syy on se, että papaijassa on paljon ruuansulatusentsyymiä, papaiinia.



Tämä kuva kertoo siitä, miten lik... eikun siis, että kun emäntä on poissa niin hyppivät koirat auton penkeillä. Ei, kyllä tämä on ihan hänen tietensä järjestetty juttu. Auto on ajettu "talliin" etupihalle katoksen alle, jossa tavallisesti on koirien nukkumapaikka. Koirat kun ovat assosioineet auton mukavaan retkeilyyn  uusien hajuelämysten luo, niin ne nyt ihan automaattisesti ottivat auton pesäpaikakseen. Ne ovat nukkuneet siellä viimeiset pari vuorokautta ja hädin tuskin haluat tulla pois syömään ja lenkille.

Paikallisvaalit

Lauantaina 15. maaliskuuta olivat paikallisvaalit eli sellaiset, joissa valittiin kaupunginjohtaja ja kaupunginvaltuuston jäsenet.  Kävin äänestämässä paikallisella koululla. Äänestin naista taaskin, kaupunginjohtajaksi iäkkäämpää ja valtuutetuksi nuorempaa. Kaupunginjohtajaehdokkaani pääsi läpi, nuori valtuustoehdokkaani Janine Aitken sen sijaan ei. Sekä kaupunginjohtaja että puolet valtuustosta ovat uusia. Ensimmäistä kertaa tässä kaupungissa on nainen johtajana. Vielä mukavammaksi hänet tekee minulle se, että hän on kotoisin suosikkikaupunginosastani nimeltään Machans Beach, sieltä missä asuimme vuoden verran Cairnsiin muutettuamme.  Tämä lehtiartikkeli kertoo vaaleista  enemmän ja näyttää kuvan. Näyttäisi nyt siltä, että myöskin paikallistasolla puhaltavat uudet tuulet, että olisikin jopa mahdollista, että kaupunkiin joskus saataisiinkin parempi joukkoliikenne ja lisää pyöräteitä! Myöskin sadevesisäiliöiden, jätevesien paremman (jopa talokohtaisen) kierrätyksen ja muiden ekohenkisten hankkeiden tukeminen ovat ainakin vaalilupausten valossa nyt realistisempia vaihtoehtoja kuin ennen. Saapa nähdä, hyvältä kuitenkin näyttää. En olisi viime elokuussa kansalaiseksi tullessani vielä uskonut, että ympäristö muuttuu mukavammaksi eikä minun tarvitsekaan yrittää sopeutua ...

Sateita pidellyt



Sellainen aurinko paistaa ja vettä sattaa -keli on ollut jo muutaman kuukauden, ihan kunnon kesä siis meilläkin. Vettä on tullut sen verran ryöppyämällä monta kertaa, että, vaikka mäen rinteessä ollaankin, ei vesi ole virrannut riittävän nopeasti mäkeä alas, vaan se on jäänyt takapihalle. Sisälle se ei kuitenkaan tule, joten ei tuosta nyt mitään isoa haittaa ole. Ankat tykkäävät, mutta koirat pelkäävät. Joka tapauksessa yritän edelleenkin siirtää tuota pengertä kauemmas niin, että sen ja takaterassin väliin jäisi kunnolla tasamaata, ja salaojitettua vielä, niin, että sadevedetkin pysyisivät ainakin vähän kauempana. Tuohan on juuri se kohta takapihasta, johon suunnittelen uima-allasta ja saunaa.




Niin, se kesälesken hurja elämä


Maanantaina ei töihin, koska olin jo ennakolta sopinut vapaapäivän. Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman paljon kotitöitä: remonttia ja puutarhan kaivuuta. Sen sijaan innostuinkin herkuttelemaan ja söin durian-hedelmän!  Tämä on paikallisesti kasvatettu, tai melkein, 60 kilometriä täältä pohjoiseen sijaitsevalla Mossman-nimisellä paikkakunnalla. Oli aika hyvän makuinen yksilö tämä. Aika harvoin täällä kasvaa kunnollisia durianeja.

tiistai 11. maaliskuuta 2008

Maaliskuu 2008 - Käärme pihalla

Kauan sitä saikin odottaa, sadekauden ensimmäistä käärmehavaintoa. Tänä aamuna (11.3.) se sitten tapahtui. Minä en mitään huomannut käydessäni kuuden jälkeen päästämässä kanat ja ankat ulos, mutta Nancy sen näki sitten seitsemän jälkeen kun teki omaa kierrostaan eläinten luona.  Siellä se nukkui ihan rauhassa kana- ja ankkakopin ulkopuolella vanhassa pumppukopissa.  Ihan käärmeen takana on kanojen yökoppi, onneksi kaksinkertaisen tiheän (6 mm silmäkoon) verkon ja muovin takana.



Vielä kerran muistutaan, että tämä käärme ei ole myrkyllinen eikä pysty kuristamaan ihmistä kuoliaaksi. Se kyllä puree, mutta purema ei ole kovin kivulias edes. Suurin riski siinä on tulehdusvaara.

Se on ehkä vajaan parin metrin mittainen ametistipyyttoni. Juuri samanlainen, joka tuossa edellisen kirjoituksen lehtiartikkelilinkeissä oli syönyt pienen koiran ja kissan. Tätä kirjoittaessa se siellä vielä toivottavasti nukkuu kunnes illalla herää saalistamaan. Päivän aikana yritetään saada joku pyydystämään se ja kuljettamaan pois.



Ja niin kävi. Vastapäisen naapurin isäntä, Nancyn koiranulkoilutusreissulla tuttavakseen hankkima, kävi sitten ottamassa käärmeen kiinni. Minun avustuksella hän sitten laittoi sen säkkiin ja sitoi suun kiinni. Me Nancyn kanssa kävimme viemässä sen metsään n. 20 kilometrin päähän. Siellä elelköön onnellisena!

Oli tarkoitus oikeastaan tänä iltana osallistua erääseen poliittiseen tilaisuuteen taas vaihteeksi, mutta voikin olla, että menee käärmejahdiksi.

Cairnsiin on nimittäin perustettu uusi toimintaryhmä, joka ajaa kaupunkisuunnitteluun muutosta niin, että tänne rakennettaisiin enemmän pyöräteitä ja saataisiin toimivampi joukkoliikenne.

Esite löytyy pdf-muodossa tästä.

Ensi lauantaina ovat täkäläiset kunnallisvaalit, joten niiden alla ajetaan kaikenlaisia asioita. Tämä asia olisi minulle kyllä erittäin mieluisa, pyöräily kun täällä on todellista hengellään leikkimistä. Harrastin sitä taas pitkästä aikaa viime perjantaina kun Nancy oli sairaana, enkä halunnut hänen lähtevän viemään minua töihin. Ja bussilla matka olisi kestänyt kaksi kertaa sen mitä pyörällä. Niinpä pienestä sateesta huolimatta lähdin polkemaan, pääsin onnellisesti perille ja illalla vielä takaisinkin.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Helmikuu - maaliskuu 2008 - Onnea äidille!


Syntymäpäiväonnittelut äidille!


Tässä ääniblogi eli Youtube-videolla onnittelut äidille ja lahjan esittely.



Laitetaanpa nyt tännekin onnittelut äidilleni Sirkka os. Sippalalle 17. helmikuuta olleen 70-vuotispäivän johdosta.  Ja laitetaan nyt näytille Nancyn ja minun hähelle lähettämä lahja. Korussa on opaaleja ja muita Australiasta louhittuja jalokiviä.  Tuon parempaa syntymäpäiväkuvaa ei nyt tähän hätään ole. Tuo oikeanpuoleinen on kaapattu videolta, jolla hän kertoo elämänsä vaiheista mm. kunnan kätilönä ja myöhemmin terveydenhoitajana Perttelissä. Hänellä on yllään paitsi tuo koru, myös Nancyn pari vuotta sitten Singaporesta lähettämä kiinalainen paita.


Niin se vain aika kuluu. Muistan hyvin hänen 40-vuotispäivänsä.

Helmikuulta ovat myös nämä kuvat. Olitin kylpyhuoneen katossa olevan reiän paikaamisen eli sen muuttamisen takaisin luukuksi, josta tarvittaessa pääsee ullakolle. Projekti alkoi Kittin suorittamalla esikatselmuksella.  Minä olin ostanut uuden hienon pyörösahan, jossa on turvasuojien lisäksi myös lasertähtäin ja muut kommervenkit, joilla tällainen tumpelokin pakotetaan sahaamaan suoraan tai sitten oikeassa kulmassa väärään.  Sen avulla aloin sitten työstämään mäntylaudoista kehikkoa, joka on  tarkoitus asentaa tuon reiän ympärille ja kiinnittää tukevasti kattopalkkeihin.

Kehikon kokoamisessa oli Misu tietysti innolla mukana. Nyt maaliskuun ensimmäisellä viikolla kylpyhuone näyttää jo paremmalta, mutta enpä laita lopputuloksesta vielä kuvaa, koska vielä on paklaaminen ja maalaukset kesken.  Kerrotaan sen sijaan Misusta taas se, että hän on tavattoman seurallinen,  huomionkipeä  ja levoton. Selvästikään hän ei ole unohtanut sitä, että hänen pitäisi päästä ulos.


Muutaman kerran hän on onnistunut karkaamaan silloin kun hänet on päästetty valvonnassa ja valjaissa ulos. Tässä yläkuvassa hän on kytkettynä köyteen valjaiden välityksellä. Yllättävän hyvin se häneltä sujuu, mikä ei olekaan ihme, sillä hän todellakin on sielunelämältään enemmän koira kuin kissa. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa pitäisi Misun ja Sumin nuolla toisiaan, mutta asento vaihtui sillä aikaa kun hain kameraa. Keskikuvassakin Misun ja Bluen pitäisi syödä samasta koiranruokakupista, mutta kun tulin paikalle kameroineni, oli Bluey jo väistynyt.

Ja sitten vasemmalla kerrotaan, että viimeinkin maaliskuun ensimmäisenä pääsimme nauttimaan ensimmäisistä oman maan banaaneista. Nehän olivat saavuttaneet banaanin muotonsa jo marraskuun puolivälissä, niin että luulimme saavamme syödä ne jo jouluna. Pitipä kuitenkin odottaa vielä pari kuukautta. Tuona aikana banaanit kasvoivatkin aika reilusti, koska on ollut niin sateista. On ollut jopa hyvin sateista mm. Woodstockissa, parhaimmillaan on tullut vettä monen Suomen paikkakunnan koko vuotuinen sademäärä yhden vuorokauden aikana. No, meillä on ollut varsin kohtuulliset sateet mitä nyt pienehköjä tulvia silloin tällöin ja tätä kirjoittaessa mukavan viileä "syysmyrsky", lämpötila 23 asteessa ja satelee välillä rankemmin ja välillä heikommin.


Laitetaanpa myös ennakkokuva yhdestä sisustusprojektistani. Takapihan oviseinälle olen rakentamassa kiinalaista nurkkausta, tai jotain sinne päin. Idea sai pontta siitä, että piti keksiä sopiva ympäristö noile 1960-luvulta peräisin oleville Pauligin kahvipurkeille.  Alustava suunnitelma näkyy kuvassa.

Ja tuossa oikealla sitten näytetään, miten kauniita violetteja perunoita meiltä saa torilta. Kyseessä todellakin on Keski-Amerikasta peräisin oleva perunan sukuinen kasvi.  Tuo kastikkeelta näyttävä on intialaistyyppistä linssimuhennosta (dahl).


Ja tässä sitten lisää kauden vihanneksia. Ollaan nyt ostettu paljon trooppisia, koska ne kasvavat paremmin nyt kun on kuumaa ja kosteaa. Käytiin yhtenä lauantaina jopa sadan kilometrin päässä Jungaburra-nimisessä kylässä torilla. Vasemmalla oman puutarhan tuottama luffa (se kurkun sukuinen pesusienihedelmä, josta on joskus ollut puhetta. Nuo punaiset karvapallot ovat rambutan-hedelmiä. Rambutan on malajin kieltä ja tartkoittaa punaista tukkaa.  Tuo keltainen, olen unohtanut sen nimen.  Oikealla on sitten erään Suomessakin kasvavan kasvin hedelmä. Olen jo joskus 1980-luvulla Oulussa oppinut tuon kasvin latinankielisenkin nimen Monstera Deliciosa.  Tosin vasta nyt olen oppinut, että peikonlehti tekee myös syötäväksi kelpaavia hedelmiä.  Tuo kuvassa oleva on vielä nuori. Sitä piti kypsytellä viikon verran ennen kuin se tummui ja suomut alkoivat irrota. Suomujen takana on sitten vaaleaa ja makeaa hedelmälihaa. Maku on hyvä, mutta syöminen on tosi hakalaa, sillä hedelmässä on paljon syötäväksi kelpaamattomia osia ja niissä pienenpieniä piikkejä, jotka suuhun joutuessaan pistelevät kuin lasivilla.  Peikonlehteä voi siis viljellä meillä pihalla. Tosin suoraan auringonpaisteeseen sitä ei saa laittaa, mutta esimerkiksi mangopuun alla se kuulemma menestyy. Siinäpän tuon violetin perunan lisäksi uusi viljelykasvi kokeiltavaksi.


Jonnekin tänne, mangopuun alle, ankkalammikon vierelle voisi sitä peikonlehteä kokeilla.  Toki, kuten kuvasta näkyy, olen onnitunut joitakin kasveja saamaankin varsin hyvälle mallille. Erityisesti nuo isot lehdet, joissa on punainen keskusta, näyttävät kasvavan hyvin varjossa ja ovat myös iloinen näky silmälle. Kuva on otettu sateella. Siitä näkyy kuinka sade on liottanut melkein kaiken saven puutarhastani. Minä kun olen kaivanut koko vuoden innokkaasti, joten maan suojana ei ole kasveja eikä mitään muutakaan.  Tästä paikasta oikealle on siis kanatarha, melkein kuvaajan takana ankka- ja kanakoppi.  Kanatarhassa oleva iso kookospalmu kaatui mangopuuta vasten. Nähtäväksi jää, kuoleeko se vai jatkaako kasvuaan ja pähkinöiden tuottamista 45 asteen kulmassa.

Käärmeitä

Nyt pahimpaan käärmeaikaan ei ole käärmeuutisia omasta takaa edelleenkään, joten pitää turvautua paikkakunnan sanomalehteen. Tosin huomasin, että myös Suomen Ilta-Sanomat on uutisoinut meidän kaupungista pari käärmeuutista, ainakin tämän, jossa 5-metrinen pyyttoni söi perheen lemmikkikissan Myös muita eläimiä ne ovat syöneet, jopa ison Wallabin. Noiden linkkien takaa löytyy videoita aiheesta. Mutta kuten sanoin, onneksi meidän kanat ja kaikki muut eläimemme ovat saaneet olla rauhassa.

Laitanpa tähän alle kuitenkin tuosta yllä olevasta "Käärme söi perheen kissan"-artikkelistä löytyneen linkin YouTube-videoon, jossa lapset taputtelevat käärmeen mahassa olevaa kissaa.

(2017:  Videota ei enää löydy)