Marraskuu on meillä mangokuu. Pihan ympäristön mangopuut ovat väärällään suuria vihertävän oransseja hedelmiä. Tilan omistaja on antanut meille luvan kerätä niitä omaan käyttöömme niin paljon kuin tarvitsemme. On niistä vähän ystävillekin liiennyt. Erityisesti vähän kauempana olevat makeat Bowen- ja Kensington-mangot ovat suurta herkkua. Myös taloa lähinnä kasvavan puun tavalliset "common" mangot ovat hyviä varsinkin hillon ja muiden säilykkeiden tekemiseen.Mango lienee täällä ainoa puutarhatuote, jota vaivaudutaan säilömään. Siitä kun ei tule kuin yksi sato vuodessa. Minä tein intialaisen ohjeen mukaan mangosäilykettä. Siihen tuli raakojen mangojen lisäksi anista, sinapinsiemeniä, chiliä, sipulinsiemeniä, kurkkumaa ja sarviapilan siemeniä. Liemeksi piti kuumentaa sinappiöljyä saviastiassa. Astiassa oli pieni halkeama, josta kuumaa öljyä alkoi valua hellalle. Öljy syttyi tietysti tuleen. Onneksi liekit eivät yltäneet kattoon saakka, joten saimme tulen tukahdutettua matolla ja selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Valmistuksen jälkeen karrinkeltainen seos laitettiin lasipurkkeihin, peitettiin kankaalla ja vietiin ulos auringonpaisteeseen, jossa se saivat kypsyä pari viikkoa. Tämä intialaiselta nimeltään Aam ka achaar näyttää muhittuuaan vihreänkeltaiselta öljymaalilta ja tuoksuu sinapilta ja chililtä.
Suurin osa mangoista kuitenkin syödään sellaisenaan raakana. Ne ovat kuitupitoista ja täyttävää syötävää.
Kaksi kanoistamme hautoi loka-marraskuun vaihteessa. Munista kuoriutui kaksi poikasta. Haudonta oli hoidettu yhteispelillä, samoin hoitui nyt poikasten hoito. Vaikka molemmilla oli selkeästi oma poikanen, emot silti vahtivat myös toinen toisensa pienokaista.
Maxi-koira vahtii silmä kovana aidan takana makupalojen toivossa. Muutaman kanan se onkin onnistunut pistämään poskeensa. Ei sitä voi siit kuitenkaan syyttää. Sillä on terrierin luonto.
Me saimme tuttavilta viisi kiinalaisen silkkikanan poikasta, joista he halusivat päästä eroon. Kuun loppuun mennessä niistä kaksi oli kadonnut.
Pikku possumimme siirrettiin kuun alussa ulkotarhaan, jonka olin rakentanut suuren puun ympärille kana- ja ankkatarhan kulmaukseen. Puun haaraan noin puolentoista metrin korkeuteen rakensin sille pesäkopin, jossa on lautaisen makuuhuoneen lisäksi verkolla eristetty terassi. Suuren takaoven sekä pienen etuoven avaamme yöksi niin että possumi pääsee vapaasti kiipeämään puunrunkoa ylös ja puiden kautta mihin huvittaa. Yöksi se palaa nukkumaan koppiinsa ripustettuun kangaspussiin. Sydän kylmänä jännitämme miten sen käy. Onko se jo liian kesy varomaan kissoja, koiria, käärmeitä ja muita mahdollisia vihollisia.
Jälkeen päin lisätty video possumista:
a tässä jälkeen päin lisättynä tuon kuukauden aikana otettuja muita kuvia.
Lisäys 2017:
Sekä syys- että lokakuussa sattui Australiassa ja Suomessa kuolemantapauksia, joissa tunsin menehtyneen, en kovin läheisesti, mutta jotenkin. Vasta seuraavana vuonna kuulin, että marraskuussa 2004 oli kuollut Timo-Lauri Hyytiäinen, koomikko Hyde, joka oli tuttuni Jyväskylän ajoilta. Siinä mielessä läheinen, että meillä oli molemmilla näkövamma. Hänellä se johti sokeuteen minulla ei. Pari kertaa minua myös luultiin Hydeksi, koska molemmilla oli vanhvat lasit.
Hän kuoli sairauksiinsa 19.11.2004.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti