Maksoin vielä joulukuussa lisäveroni Suomeen ensimmäiseltä ulkomaanvuodelta. En oleskellut Suomessa, mutta koska olin ulkomailla komennustöissä olevana vielä Suomen sosiaaliturvan piirissa, jouduin maksamaan sosiaaliturvamaksun ulkomaan tuloistani.
Teimme tammi-helmikuun vaihteessa pienen lomamatkan. Kävimme reilun 300 kilometrin päässä Cairnsin kahsainvälisellä lentokentällä hakemassa Suomesta saapuneen vanhan kaverini. Hän oli lähtenyt Suomesta jo muutamaa päivää aikaisemmin tulemaan Lontoon ja Hongkongin kautta Brisbaneen, josta tuli sitten hieman takaisin päin Cairnsiin. Lyhimmilläänhän meille lentää helsingistä hieman alle 24 tunnin, mutta jos haluaa säästää rahaa, saattaa matka-aika jopa kaksinkertaistua.
Cairns on hieman Townsvilleä pienempi kaupunki Vuoristojen reunustamalla rantakaistaleella Korallimeren rannalla. Katso tästä Cairnsin sijainti. Suurten valliriuttojen läheisyyden ja kauniin vehreän luonnon ansiosta paikka on turistien suosiossa, enimmäkseen japanilaisten ja muiden aasialaisten. Valkoiselle miehelle ilmasto saattaa olla hieman liian kuuma ja kostea varsinkin nyt kesäaikaan. Vain viitisenkymmentä kilometriä Cairnsista länteen on vuorten ympäräöimä tasanko nimeltään Atherton Tablelands, jossa maa on hedelmällistä sademetsäkompostia ja sää ympäristöä leudompaa. Luonto on rehevää runsaiden sateiden ansiosta. Paikka on kuuluisa runsaista hedelmä- ja vihannessadoistaan. Cairnsin liepeillä on turistille paljon nähtävää, Townsville sen sijaan on paljon arkisempi. Täällä ei ole kuin Magneettisaari turistirysänä sekä riutoille järjestettävät sukellusretket. Mutta seudulla asuvana ja arkea elävänä ei useimmiten kerkiä eikä jaksa olla kiinnostunut matkailunähtävyyksistä. Kylässä käyvän turistin maailma on ihan erilainen ja hänen ongelmansa ja kysymyksensä toisia. Mutta on se kiva nähdä oma paikkakuntansa myös turistin silmin. Ja osataanpahan nyt antaa seuraaville tänne saapuville Suomen-vieraille enemmän neuvoja.
Banaani- ja sokeriruokoviljelmiä Cairnsista etelään.
Pitää kertoa se, että me asumme kaupungista 40 kilometrin päässä paikassa, jossa ei ole julkista liikennettä. Kovin paljoa ei ole siis liikkumiseen mahdollisuuksia kun ei paljoa ehditä kuljettelematta töiden ja muiden kiireiden takia. Jos vieras haluaa vuokrata itselleen auton, täytyy ottaa huomioon, että täällä on vasemmanpuoleinen liikenne niin kuin Englannissa ja muissa kuningattaren alusmaissa. Australiankin päämies on Englannin hallitsija, vaikka käytännössä päätökset tekeekin maan oma hallitus pääministerin johdolla. Kyllähän siihen väärällä puollella ajamiseenkin tottuu kuulemma, mutta kun liikenne on muutenkin täällä vilkasta ja ihmiset ajavat kuin mielipuolet, ei se ole kovin turvallista lähteä seutuja tuntemattomana seikkailemaan näihin liikenneympyröihin. Kuumaan ei totu koskaan täysin. On ihmisiä, jotka eivät voi sietää sitä, vaan lamautuvat täysin ja sitten on ihmisiä, jotka nauttivat siitä, useimmat meistä tietysti siltä väliltä. Minä olen enemmänkin niitä, jotka nauttivat kuumuudesta, vieraamme se taas suorastaan pökerrytti. Kyllähän monet paikallisetkin yrittävät vältellä ulkoilmaa ja siirtyä ilmastoidulla autollaan ilmastoidusta sisätilasta toiseen. .
Vasemmalla olevassa kuvassa on täkäläinen pitkäripainen eli bottle shop. Sinne ajetaan tietysti autolla ja ostokset tehdään autosta nousematta. Taitavat kaikki alkoholin myyntipisteet täällä olla hotellien ulosmyyntipisteitä. Tosin ne saattavat sijaita hyvinkin etäällä varsinaisesta hotellirakennuksesta. Tätä myymälää pällistelimme leirintäalueen, Caravan park, kupeessa yöpyessämme Mission Beach -nimisellä turistialueella. Olihan siellä uimarantakin, mutta siellä oli isot varoitustaulut, jotka kertoivat että meduusat ovat tekevät uimisen vaaralliseksi. Meduusa-aidatulla alueella kävimme uimassa seuraavana aamuna. Pienessä kehässä rantavahtien silmien alla. Ei kuullosta kovin romanttiselta, vaikka onkin lämmintä hiekkaa ja huojuvia palmuja.
Kuvassa oikealla vihreä sammakko. Niitä on meidän tontilla enemmän kuin noita isoja jättiläiskonnia (Cane toad). Vasemmalla aamuinen sauvakävelylenkki. Kaksi kissaa ja yksi koira haluavat useimmiten mukaan lenkille. Tällä kertaa myös kolmas kissa oli hieman kiinnostunut.
Lemmikkiemme kirjo hieman monipuolistui kun hankimme kanoja. Saimme viisi värikästä kananpoikaa lahjaksi vaimon potilaan kotoa. Olin rakentanut niille jonkinlaisen kopinröttelön jätelaudan pätkistä entiseen koira-aitaukseen, joka on tonttimme nurkalla suuren puun alla. Aitauksen verkon silmät olivat kuitenkin liian suuret, joten kaikki kananpojat karkasivat melkein heti samana iltana kun ne oli taloon tuotu. Yllätys olikin melkoinen kun Bluey-koira alkoi pydystää kanoja. Se kantoi kanan suussaan eteeni ja laski sen maahan. Lintu retkotti siinä äänettömänä hyöhenet koiran kuolasta kiiltäen. Ajattelin, että koira oli purrut kanalta niskat nurin ja olin jo torumassa sitä. Sitten lintu yhtäkkiä lähtikin taas juoksemaan rittäen lentoon. Koira otti sen uudelleen kiinni ja laski eteeni vahingoittumattomana. Näin tapahtui kymmeniä kertoja seuraavan parin päivän aikana ennen kuin olin saanut rakennettua kopin ympärille pienemmän aitauksen tiheämmästä verkosta. Siinä oli myös katto haukkojen ja kotkien varalle.
< Tammikuu | Koko helmikuu | Maaliskuu >
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti