Timo Tropiikista: 2014

Tässä puhetta suomeksi (ääniblogi) ja video asuinalueestamme: Taman Ehsan, Kepong Sentral, Kuala lumpur, Malesia

Joo, terveisiä Timo Kantolalle, jos satuit tulemaan tänne Facebook-päitivykseesi antamani kommentin ja linkin kautta. Ja tieysti muillekin, erityisesti yhteisille vegaanitutuille. Eihän tämä mikään varsinainen vegaaniblogi ole, vaan vanha nettipäiväkirja, jota nyt taas päivittelenn aina muistaessani, jaksaessani ja ehtiessäni.
Nyt kun ainakin osa kuvistakin näyttää ilmestyneen takaisin vanhoihinkin postauksiin, on tätä kiva taas päivitellä,.

Olen edelleenkin Malesiassa ....

Paasissani on Malesian maahantuloleima, joka kertoo, että minulla on oikeus pysytellä maassa 3 kuukautta tulopäivästä, siis Heinäkuun 13:sta lukien. Jo tullessani yritin vakuuttaa itseäni, joidenkin ystävien avustuksella, että nyt olisi aika pysähtyä joksikin aikaa ja asettua aloilleen Olen ollut täällä jo toista kuukautta, miää tuntuu todella pitkältä ajalta yhdessä paikassa, melkein vuodelta tai ainakin puolelta. No, ei olla vielä jakson puolessa välissä, mutta näyttää lupaavalta ...

En ole työelämässä, liikkeellä vain turistina, mutta Malesia sallii, toisin kuin esimerkiksi Thaimaa, vapaaehtoistyön myös turistiviisumilla. Niinpä ilmoittauduin YK:n pakolaisavun järjestölle vapaaehtoiseksi opettajaksi. Muutaman tunnin päivässä käyn opettamassa Burmasta, nykyisin Myanmar, saapuneita pakolaislapsia. He ovat saapuneet vanhempineen tuolla Thaimaan takana sijaitsevasta maasta, jossa on ollut levotonta jo monta kymmentä vuotta Väittävät, että Buddhalaiset vainoavat muslimeja ja kristittyjä tai ainakin, että uskonnollisten ryhmien välillä on konflikti, jossa vuodateetaan verta ja tavoitellaan ylivaltaa alueella.

Opetan ryhmää, jossa on viidestä kymmenen 7 - 12 -vuotiasta lasta. Hyvin oppimishalusiai ja mukavia, tiesyti välillä myöskin liian aktiivisia istuakseen paikallaan ja kuunnellakseen. Onneksi olen harrastanut joogaa sen verran, että voin käyttää sitä hyväkseni myös opetuksessa. Kun lapset villiintyvät, komennan kaikki ylös, asetumme piiriin ja teemme yksinkertaisia voimisteluliikkeitä (joogaksi en sitä halua kutsua, ettei leimattaisi hihduksi). Olen mielestäni han hyvä opettaja myös lapsille. Opetan pääasiassa englannin kielen keskustelutaitoja, mutta siinä samalla tulee opetettua paljon muutakin, kuten maantietoa, laskemista, loogista ajattelua (ennen, jälkeen, suurempi, pienempi ...).

Malesian rahayksikkö on Ringgit, RM, joka on tällä hetkellä 0,25 euroa Yksi Euro on siis neljä ringgittiä. Sillä saa noin litran virvoitusjuomaa (Kokista eism.), puolet yksinkertaisesta kasvisateriasta tai paikallisjunalipun, jolla voin tehdä edestakaisin matkan, yhteensä n 30 km, koululle ja takaisin.

Tästä on vajaat neljäsataa kilometriä Singaporeen. Singapore on tuolla Malakan niemimaan kärjessä oleva pieni kaupunkivaltio. Maa, jossa ei saa syödä purkkaa (oikeasti kyllä saa) ja jossa rikoksista rangaistaan myös raippoja antamalla tai jopa hirttämällä Pienikin huumemäärä riittää hirttotuomioon. Minulla Singapore on yksi nostalgisimmista ja mukavimmista paikoista. Käyn siellä aina mielelläni ja katselen vanhoja tuttuja paikkoja ihan haltioissani.

(C) Google. Kiitos karttakuvan käytöstä. Ilman Google-karttoja minulta olisi jäänyt moni paikka löytämättä.

Minähän muutin Suomesta Singaporeen tammikuussa 2002. Maaliskuun lopussa samana vuonna tapasin Nancy, ikäiseni Singaporen kiinalaisen naisen. Viiden kuukauden päästä siitä kävimme Suomessa avioitumassa ja kohta muutimme Australiaan. Tuon tarinan kertoo tämän blogin alkupuoli. Yhteiselämämme valitettavasti päättyi loppuvuodesta 2009. Siitä lähtien olen kuljeskellut ympäriinsä ja etsinyt uutta elämää. Niin, ja uutta elämänkumppania ....

Olisikohan tuo nyt sitten löytynyt? Aika sen lopullisesti näyttää, mutta nyt olemme yhdessä ikäiseni Malesian kiinalaisen naisen kanssa. Hän on kasvissyöjä kuten minäkin, joten ainakin ykjsi voimakkaasti yhdistävä tekijä meillä on. Ja noista kulttuurieroista, eli Kiinan ulkopuolella elävien kiinalaisten kulttuurista minulla jo onkin kokemusta ensimmäisen avioliittoni ajoilta.

Yllä oleva kuva on viime viikolta eli perjantailta 22. elokuuta. Silloin meistä tuli taas saman ikäiset. Minähän olin täyttänyt 51 jo yhdeksää päivää aiemmin.

Vuosi sittenhän täytin 50. Em muista olenkin tuota asiaa täällä kiertonut, joten kerrotaanpa nyt.

Tässä kuvassa olimme molemmat vielä viisikymppisiä. Muutamaa päivää ennen syntymäpäivääni kävimme maaseudulla tutustumassa maalaiselämään ja hengittämässä raikasta vuoristoilmaa.

Meillä on yhteinen haave viettää vanhuudenpäivät maaseudun rauhassa, puhtaassa ja raikkaassa ilmassa. Erityisesti minulle tämä kuuma ilmasto ei enää sovi. Alkuvuosina Singaporessa ja Cairnsissa nautin siitä, mutta nyt sellainen lähempänä 20 kuin 30 astetta oleva tasainen lämpö olisi ihanne.

eikä
Nämä lehmät kulkevat vapaina ja niitä ei tietääkseni tapeta eikä pidetä raskaana koko aikaa maidon tuottamiseksi.
Silti vierailukohteemme ei ollut mikään eläinten vanhainkoti tai turvakoti, kuten oli Australiassa ystäväni Cariad Farm tai Suomen Somerolla sijaitseva eläinsuojelukeskus Tuulispää, jossa vietin ikimuistoisen Vapun tienoon tänä vuonna Haaveissa on vierailla siellä taas ensi vuonna.

Mutta toistaiseksi asumme Kuala lumpurin esikaupungissa vähän enemmän urbaanissa ympäristössä.
Tätä voisi aika tavalla verrata siihen, mitä meillä oli Cairnsissa. Siitähän löytyy runsaasti merkintöjä tästä blogista ennen vuotta 2010. Meillä ei ole nyt omaa puutarhaa toisin kuin oli Nancyn kanssa, mutta lähistöllä on paljon luontoa, suuri metsäalue ja vuori sekä kasvitieteellinen puutarha ja tutkimusalue Taman Botani FRIM. Siellä käymme usein kävelyllä. Jopa päivän mittaisia vaelluksiakin voisi tehdä.

Mutta arki on usein niin kiireistä, että luonto unohtuu. Matka juna-asemalle suuntautuu toiseen suuntaan. matkan varrella on kouluja, temppeleitä ja omakotitaloja. Tiet ovat melko kapeat automäärään nähden eikä suojateitä ole. En uskalla pyöräillä vaan kävelen silloin kun ei ole autokyytiä saatavillla.

Asuinalue on keskiluokkaisen kiinalainen, ei mikään ulkomaalaisten suosima luksusalue, kuten alueet kaupungin etelä- ja länsipuolella, mm. Bangsar ja Petaling Jaya.

Lähimpään isompaan kauppaan eli ostoskekukseen on kolmisen kilometriä. Lyhyen kävelymatkan päässä on pienempiä kauppoja ja runsaasti teollisuusyrityksiä. Pari moskeijaakin on alueella, ja niiden rukokuset kuuluvat vaimeina jopa taloomme sisälle. Torstai-iltaisin on lähitori, josta voi ostaa edullisia vihanneksia ja hedelmiä sekä muita ruoka-aineita. Kuvassa yllä valmistetaan ja myydään bakteerikäytettyä tofua. Sen tuoksu on aika lähellä sitä ihtiään eli kakkaa. Mutta uskokaa huviksenne, kakalle haisevasta ruuasta voi oppia tykkäämään. Minä olen oppinut. Jälkiruuaksi voi sittten nauttia duriota eli durian-hedelmää. Sehän oli suurta herkkuani jo Singaporessa.

Siellä maaseuturetkellä sattuivat pari durio-puuta olemaan juuri parhaimmassa hedelmöimisvaiheessa, eivätkä talon väki ja muut vieraat jaksaneet tai halunneet syödä kaikkea, joten meillä oli oiva tilaisuus auttaa. En edes laskenut montako kokonaista duriota tuli tyhjennettyä viikonlopun aikana. Hedelmästä vain pieni osa on syömäkelpoista. Siemenet ja kuri eivät sitä ole ja niitä on suurin osa sen massasta.

Tuo valkoinen "vaunkas" siementen ympärillä on sitä syötävää osaa duriosta. Minä edelleenkin sanon durian, vaikka esim. wikipedia ohjeistaa sanomaan "durio". http://fi.wikipedia.org/durio/

Tämä kuva on otettu kouluni läheisestä puistosta, joka on itse asiassa perinteinen malajikylä, tai se, mitä siitä on jäljellä. Miharja on kaupunginosan nimi. Koulu toimii sille lahjoitetuissa varsin alkeellisissa tiloissa. Malesian hallitus ei tue pakolaisia juuri millään tavalla, vain antaa YK:n pitää heistä huolta. UNHCR ylläpitää kouluja vapaaehtoisten avulla. Monilla kouluilla ei ole edes oppikirjoja. Meille lahjoitettiin juuri äskettäin tietokneita, ja niitä aion käyttää hyväkseni opetuksessa. Kuvassa näkyy Kuala Lumpurin symboli, aikanaan maailman korkein rakennus, Petronas-kaksoistorni.

Malesia on tänä vuonna ollut julkisuudessa kahden varsin ikävän tapahtuman tiimoilta. Alkuvuodesta katosi Kuala lumpurista Pekingiin ollut matkustajakone, eikä sitä ole vieläkään löydetty. Heinäkuussa sitten ammuttiin alas saman lentoyhtiön, Malaysian Airlines, matkustajakone Ukrainan yllä. Ukrainassahan on ollut sotatila lähes koko vuoden, ja Venäjä on aktiivisesti sekaantunut asioihin, minun uskoakseni sen tavoite on liittää Ukraina itseensä.
Viime perajantaina järjestettiin rukoustilaisuus MH17:n malessialaisuhreille, joiden ruumiit tuotiin tuona päivänä Kuala lumpuriin.

Omakotialuetta Taman Ehsan -kaupunginosassa. Tätä kautta kävlen kotiin juna-asemalta. Kepong Sentral on aseman nimi.

Kaupungiiin menen lähijunalla ja siellä kuljen koululle lähinnä metroa vastaavalla junalla, nimeltään LRT (Local RApid Transit). Tämä LRT on aika tavalla sama mikä Singaporessa on MRT. Singaporen LRT taas on sitä mitä täällä on Monorail eli yksiraieinen pieni metrojuna. Tuo KFC taas on jotain ... hyvin epävegaanista. Suomessa ei taida tuon pikaruokaketjun ravintoloita ollakaan, mutta Australiassa on ja monissa Aasian maissa. Minulle siellä ei ole yhtään mitään. En ole koskaan käynyt tiskillä saakka.

Yhdellä Eurolla ajaa jo hyvin pitkään tuolla RapidKL-yhtiön LRT-junalla. yhdellä lipulla en selviä työmatkasta vaan täytyy ostaa kaksi. Täällä kun ei ole tuollaista Helsingin kanltaista yhteistariffijäjrestelmää vaan jokainen liikennöitsijä laskuttaa erikseen. Raideliikenteessä on kaksi yhtiötä. Toinen niistä harjoittaa myös bussiliikennettä, mutta sitten on mysö muita bussifirmoja, joiden autossa pitää maksaa erikseen.

Masjid Jamek on yksi LRT-linjan asemista. Aseman lähellä on moskeija.

Kouluni lähellä taas on hindutemppeli.

Tuolla vasemmalla on Chan Sow Lin -LRT-asema, joka on lähinnä kouluani. Joskus kävelen myös parille muulle asemalle, jotka ovat vähän kauempana Kävelen aika paljon tutustuakseni kaupunkiin. Valitettavasti jalkakäytävät, suojatiet ja tienreunat sekä muut likennejärjestelyt eivät ole kovin kävelijäystävällisiä.

Valtiollisen rautatieyhtiön KTM paikallisjuna "KTM kommuter" saapuvmassa pohjoisesta päin Kepong Sentral -asemalle. Tämän yhtiön liput ovat halvempia. Ostan yleenä meno-paluulipun käteisellä. Paperille tulostettu kuitin oloinen lippu maksaa noin 50 eurosenttiä, ja sillä pääsee n 10 km matkan edes takaisin.

Malajin kieli on toisinaan hauskaa ja mielkuvitusta kiehtovaa. Suomalaiselle sen ääntäminen ja pitkien sanojen hahmottaminen ei ole kovin vaikeaa. Myös kielioppi on varsin yksinkertainen.
Tosin minulle mandariinikiina on vähintäänkin yhtä hyödyllien ja tarpeellinen
Mutta käytännössä englannillakin pärjää.

Minkälaista sitten on olla vegaani Malesiassa?

Trooppisia hedelmiä ja vihanneksia on saatavissa halvalla kaupoista ja toreilta, samoin muita elintarvikkeita. Joitakin luksustuotteita on saatavissa lähes Suomen hinnoin, kuten Cheezly-juustoja, joitakin vegenakkeja ja makkaroita. Vegaanisia ravintoloita on olemassa, mutta vielä enemmän kasvisravintoloita. Niin kuin muuallakin, pääero vegaaisen ja tavallisen kasvisravintolan välillä on se, että kasvisravintolat usein käyttävät kananmunaa ja/tai maitotuotteita. Tosin täälllä päin maitotuotteita käytetään hyvin vähän, ja kananmunaakaan ei sellaisenaan vaan pääasiassa valelihojen valmistusaineena käytetään munanvalkuaista tai siitä saatua albumiinia.

Suurin osa kasvissyöjistä Malesiassa kuuluu kiinalaisväestöön, ja he ovat kasvissyöjiä uskonnollisista syistä, lähinnä Buddhalaisia. Buddhalaiseen kasvisruokaan saattavat kuulua maitotuotteet ja kananmuna muuta eivät juuri koskaan sipuli ja valkosipuli Minulle aika hassunkurista on se, että niiden suhteen ollaan hyvinkin tarkkoja, mutta sen sijaan kananmunasta ja maitotuotteista ei välitetä. Hassuahan se on, jos ajatellaan asiaa siltä kannalta, että kasvissyönnin motiivi olisi se, että vältetään kärsimyksen tuottamista muille eläville olennoille Nykykäsityksen ja -käytönnön mukaan sekä munan- että maidon tuotanto ovat hyvinkin epäeettisiä sillä teollisuusmaisen tuotannon suurkanaloissa ja navetoissa eläimiä ei kohdella niiden lajille tyypillisesti ja niille tuotetaan suoranasita kärsimystä. Niitä myös tapetaan maidon ja kananmunien vuoksi: kukonpojat joutuvat silppuriin ja lypsylehmätkin teurastetaan siinä vaiheessa kun maidon tuotanto alkaa loppumaan.

Sipulin ja valkosipulin välttäminen on yhteistä vanhalle kiinalaiselle perinteelle ja intilaiselle ayerveda-ajattelulle. Molempien mukaan sipuli ja valkosipuli ovat vanhingollisia ihmisen henkiselle kehitykselle, ne aiheuttavat ointohimoja ja aggressiota. Niillä on siis negatiivinen henkinen vaikutus.

Kumppanini on siis kasvissvyöjä uskonnollisista syistä, kiinalais-taolais-buddhalaisen yhteisön kehotuksesta pääosin, ei oman harkinnan tuloksena ainakaan ensisijaisesti niin kuin minulla ja monilla länsimaalaisilla. Monesti jopa uskonnon määrittelee etninen tausta tai sukutausta. Oma valinta tulee kuvaan nykyään entistä useammin, tai mukautuminen puolison uskoon. Aasialainen elämähän on paljon yhteisöllisempää kuin länsimainen. Täällä on paljon voimakkaampana sekin ajatus, että kahden ihmisen välinen suhde ei ole kahden ihmisen välinen vaan perheiden ja sukujen välinen lähes yhtä paljon ellei enemmäkin. Siis kun nait paikallisen, nait myös suvun.

Mutta länsimainen kulttuuri ja ajattelu ovat tieysti lyömässä itseään läpi myös Aasian maissa, ja se tapahtuu monilla alueilla: pikaruoka, arvot, asenteet, elämäntyyli. Myös länsimaistyyppistä kasvissyöntiä ja veganismia oman harkinnan tai "kääntymyksen" tulo9ksena esiintyy jonkin verran Kuitenkin suurin osa kasvisravintoloista on kiinalaisten buddhalaisten ylläpitämiä. Ruoka on kiinalaista: riisiä, vokattuja tai höyrytettyjä vihanneksia, tofua ja vehnägluteenista maustamalla tehtyjä lihan ja kalan korvikkeita. Niitä käytetään paljon kuten muuaallakin kiinalaisessa kasvisruokaperinteessä. Erityisesti silloin kun kasvissyönti ei ole oma tietoinen valinta, vaan perustuu uskonnon tai perheen suosituksiin, lihasta ja kalasta kieltäytyminen tekisi siitä hankalan niille, jotka noista tuotteista pitävät. Valelihojen ja kalojen olemassaolo tekee kasvissyönnin näin helpommaklsi.
Malesian kolmanneksi suurin väestöryhmä ovat intialaiset. Ja heillähän kasvissyönti on myös osa kulttuuria. Jopa kiinalaissa ravintoloissa saa joitakin intilaistyyppisiä kasvisruokia. Ja intialaisia kasvsiravintoloita on myöskin. Myös länsimaista ruokaa on monin paikoin saatavissa mm. kasvishampurilaisia.

Sitten on olemassa gourmet-kasvispaikkoja, joissa ruoka on luomua ja fuusiota länsimaisen ja aasialaisen välillä. Niissä hinnat ovat paikallisille aika kovat, mutta suomalaiselle silti melko edulliset. Kymmenellä eurolla saa jo hyvän ja monipuolisen aterian.

Kasvisruokahan ei ole aina terveellistä, eivätkä kaikki kasvsisyöjät langanlaihoja. Täkäläinen kasvisruoka sisältää paljon öljyssä paistettuja ruokalajeja. Suolaa käytetään paljon, ja erityiesti natriumglutamaattia. Se kulkee lyhenteellä MSG (MonoSolidumGlutamate). Se on tuo Aromisuolasta tuttu kemiallinen maunvahvistaja.

Meillä kuitenkin kokataan enimmäkseen kotona. Ulona syöminen on toki halpaa, mutta parempaa saa kun tekee itse. Puolisoni on hyvä ruuan laittaja, hyvin perinteinestä kiinalaista ruokaa syntyy häneltä. Ja hän on tarkka ruoka-aineiden puhtaudesta. Minä tuon oman lisäni kokkaamalla intilaistyyppistä ja hyvin paljon improvisoitua, kuten vastikään tehty lkakku, jonka pohja on tehty gram- ja vehnäjauhoista. Pinnalla oli sitten puolet vegaanista juusto-majoneesi-kookoskermaa ja toinen puoli lohikäärmehedelmä-kooksokerma-sekoitusta.