Jokaisella puolueella on alahuoneeseen vain yksi ehdokas kussakin vaalipiirissä, ja vaalipiiristä valitaan vain yksi kansanedustaja. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että pienillä puolueilla ei juuri ole mahdollisuuksia pärjätä. Vihreätkään eivät puhu alahuoneen ehdokkaan (Sue Cory) läpi menosta vaan pelkästään ääniosuuden kasvattamisesta, jotta seuraaviin vaaleihin saadaan lisää rahaa. Päätavoite vihreillä on saada Larissa Waters senaattiin.
Tässä kooste kertomaan siitä, että työmatkalla näkyy vaalimainoksia. Jim Tumour näyttää ainakin saaneen jonkun rakastumaan itseensä tulenpalavasti. Teiden varsilla on ollut myös ihmisiä heiluttamassa kylttejä, erityisesti työväenpuolueen väkeä. Heistä en onnistunut koskaan saamaan kuvaa. Kyllä me heille vilkutimme ja tööttäsimme kuitenkin.
Kuvasta myös käy ilmi se, miten Nancy on koristellut meidän autoamme. Minä tiestysti olen juonessa mukana useastakin syystä. Käytännöllisin niistä on se, että minun on helppo tunnistaa automme parkkipaikoilla kun siinä on noita värikkäitä tarroja.
Sumi kulkee meidän mukanamme keskiviikkoisin, koska Nancy teki hänestä vapaaehtoisen mielenterveystyöntekijän päiväkeskukseensa. Asiakkaat ovat kovasti innoissaan kun saavat paijata häntä, ja Sumi nauttii saamastaan huomiosta. Bluey ei hommaan sopisi, sillä hänestä on tullut ilmeisesti sairauksiensa myötä liian varautunut ja puolustautumishaluinen.
Sähköinen äänestys
Keskiviikkona 20.11. kuulin aamulla töihin mennessä radiosta, että Australiassa kokeillaan ensimmäistä kertaa sähköistä äänestystä tietyille erityisryhmille, mm. näkövammaisille. Ajattelin, että minähän voisin yrittää sovittautua tuohon ryhmään ja käydä kokeilemassa konetta. Minähän voin väittää, että minulla on silmistä johtuen niin huono käsiala, että pelkään ääneni hylättävän, jos raapustan itse numerot äänestyslippuun. Panin asian harkintaan ja otin selvää asiasta: paikan, jossa äänestys on mahdollista sekä sen, että sähköisesti voi äänestää vain ennakkoon.
Suolitukos
Sitten keskiviikko-aamupäivällä alkoi tulla huono olo, sellainen täysi, kuin vatsaan alkaisi kasautua ilmaa, joka ei pääse ulos, joten vatsa paisuu ja alkaa painaa keuhkoja, selkärankaa ja sisäelimiä. Minulla on joskus aiemmin ollut tuollaisia oireita, mutta ne ovat kadonneet muutamassa tunnissa, niin etten ole edes ottanut selvää, mistä on kysymys. Siitähän on kysymys, että suolessa on jokin este tai tukos, joka estää ruuan (ja ilman) liikkumisen eteen päin. Iltapäivän mittaan ei töistä enää tullut mitään kun piti kiemurrella ja venytellä sekä juoda yritteetä, jotta vaiva helpottuisi. Ei helpottanut sittenkään, vaikka kävin apteekissa ostamassa lääkkeitä. Kotona otin laksatiiviyrttiteetä. Tulos oli lähinnä katastrofi. Vatsa paisui entisestään ja alkoi särkeä tavattomasti. Lähdettiin ajamaan kohti lääkäriä. Päätin, että kokeillaan suoraan sairaalan ensiapua. Siellä olivat pitkät jonot, joten edessä olisi ollut tuntien odotus. Ajettiin sitten ympäri vuorokauden auki olevalle klinikalle, jossa jonotetaan kunnes ensimmäinen vapaa lääkäri on valmis ottamaan vastaan. Se kesti vajaan tunnin, ja kivut koko ajan yltyivät. Lääkäri tutki ja sanoi, että kyseessä ovat sappikivet. Hän kirjoitti lähetteen, jolla kuulemma pääsisi sairaalassa heti leikkaukseen. Mentiin uudelleen sairaalaan ja jäätiin jonottamaan. Minulle se oli todella kidutusta kun kipu yltyi koko ajan. Ensiavussa näkyi olevan erityisesti alkuasukasväestöä, joista melkein jokaisen henkilökunta näytti tuntevan.
Kahden tunnin päästä kun olin jo hyppiä seinille, pääsin sisään. Otettiin röntgenkuvat ja tutkittiin. Lääkäri kertoi, että suolessa oikealla kylkiluiden alla on suuri keräytymä, ei täysin tukkeuma kuitenkaan. Hän vain antoi itse laitettavia peräruiskekapseleita ja käski mennä seuraavana päivänä lääkäriin, jos ne eivät auta. Kipuihin suositteli ibuprofeenia eikä parasetamolia. Hän kertoi, että jos ei parissa päivässä helpota, niin sitten leikataan.
Torstai meni nukkuessa ja toivoessa, että tukos hellittäisi. Ei hellittänyt, mutta kivut kyllä pysyivät poissa. Vatsa kyllä tuntui täydeltä ja puristavan kasaan kaikkea ympärillä olevaa. Tilasin ajan vakilääkäriasemalleni, ja sain sen perjantai-aamuksi. Olin varautunut siihen, että leikataan, joten ennen lääkäriaikaa kävin ennakkoäänestämässä. Huonovointisuudesta johtuen en pyytänyt päästä äänestyskoneelle vaan otin Nancyn mukaani avustajaksi tavalliseen äänestykseen. Ihan oikeasti pelkäsin, että ääneni hylätään, jos joku numeroista ei ole riittävän selvä. Minulta tuo kynällä kirjoittaminen ei todellakaan ole koskaan sujunut. Opettajakin siitä jo koulussa sanoi, ettei minusta voi tulla mitään kun käsiala on noin huono. Vasta pari kuukautta sitten sain siihen tyydyttävän ja uskottavan selityksen kiinalaiselta akupunktioterapeutuilta. Se todellakin johtuu silmistä.
Mentiin äänestyspaikalle, yhdelle kaupungin keskeisimmistä. Ulkopuolella jakoivat puolueet ja riippumattomat ehdokkaat lappusia, joissa opastettiin, miten pitää äänestää, jos haluaa tukea heitä. Se on ilmeisesti aika tärkeää, koska äänestysjärjestelmä on täällä monimutkainen. Täällä uskotaan, että noilla lapuilla saattaa olla jopa kahden prosentin vaikutus puolueen saamaan äänimäärään. Mekin olimme ilmoittautuneet lauantaiksi eräälle äänestyspaikalle vihreiden lappujen jakajiksi. Tämän:
Lappujen jakajat olivat ystävällisiä sekä toisilleen, että äänestäjille. Nancykin otti kohteliaasti lapun jokaiselta paitsi nykyisiltä hallituspuolueilta. Takaisin tullessa annettiin ne sitten heille takaisin kierrätettäväksi edelleen.
Sitten mentiin sisään messukekuksen sisääntuloaulaan. Siellä täytettiin ensin virkailijan ojentama vaalikuori, johon pantiin henkilötiedot ja osoite. Sen perusteella sitten myöhemmin tarkistetaan, onko kuoren omistaja äänioikeutettu. Äänestämättä jättäneillehän voi periaattessa rapsahtaa pieni sakko. Siksi monet kuulemma käyvät äänestämässä, mutta aiheuttavat tahallaan hylätyn lipun. Henkilöllisyyspapereita muuten ei kysytty, eikä mitään kotiin tullutta äänestyskorttiakaan ole. Tulipahan vain mieleen, että kahdesti äänestäminen saattaisi tässä maassa onnistua, vaikka kuoressa pitkin vakuuttaa, ettei ole jo äänestänyt näissä vaaleissa.
Kun kuori oli täytetty, se vietiin toiselle virkailijalle, joka antoi äänestysliput, yhden kumpaakin vaalia varten. Tuo iso, A1-arkista pitkäittäin leikattu kolmannes on senaatin vaaleja varten. Vaalipiirinä toimii koko Queenslandin osavaltio. Tässä vaalissa oli kaksi vaihtoehtoa äänestää: Viivan yläpuolella saattoi antaa äänen eli ykkösen puolueelle eli valtuuttaa tämän puolueen nimeämään senaattorin paikalle. Jos halusi antaa ykkösensä mieluiten ehdokkaalle, silloin piti äänestää viivan alta eli antaa ykkönen joillekin siellä mainituista ehdokkaista. Senaatin vaaleissa puoleuilla siis voi olla enemmän kuin yksi ehdokas. Minä äänestin yläpuolelta, eli vain puoluetta, koska Larissa on kuitenkin vihreiden ykkösehdokas tässä osavaltiossa.
Sitten on tuo pieni, A5-kokoinen tai pienempi, vihreä lappu. Siinä oli mainittu kaikki tämän vaalipiirin (Leichardt) edustajainhuoneen (= parlamentin alahuone) ehdokkaat, ja heidät piti asettaa paremmusjärjestykseen. Jos ei täyttänyt kaikkia ruutuja, ääni hylättyyn. Minusta olisi ollut reilua, jos olisi voinut ilmaista, että tätä en ainkaan missään tapauksessa haluaisi. Niinpä siis piti antaa pisteet kaikille, ykkönen suosituimmalle ja 11 jumbolle. Minun ääneni menivät noin kuin tuossa ylläolevassa ohjeessa neuvottiin eli: 1. Sue Cory (vihreät), 2. Jim Tumour (työväenpuolue), 3. Bridgette Lennox (demokraatit).
Sitten oli lääkäriaika asemalle, jota tavallisesti käytän. Lääkäri ei ollut vakilääkärini, jonka olen halunnutkin vaihtaa, vaan nuori tummahkopintainen arabi tai intialainen, pakistanilainen tohtori Khan. Hän kätteli ja esitteli itsensä, esitti kysymyksiä, kuunteli ja esitti asioita reilusti ja luotettavan tuntuisesti, asiallisesti, muttei leperrellen. Juuri sellainen tyyppi kuin haluan lääkärin olevan. No, hän ei minua laittanut leikkaukseen vaan halusi kokeilla suun kautta annettavia keskivahvoja laksatiiveja. Jos parin vuorokauden sisällä ei tule mitään muutosta, niin sitten sairaalaan. Ainakaan ensimmäisenä päivänä ei ole tehonnut. Ajattelin kuitenkin yrittää lauantaina vaalityöhön vaikka maha on turvonnut pallo, ja kunto heikko. Täytyy vain toivoa, etteivät paikat repeä ennen maanantaita.
< Lokakuu | Koko marraskuu | Joulukuu >